PÄIVÄNTASAAJAN SYLEILYSSÄ

Aamu 5:00 Kakamegan sademetsän vanhan tulivuoren huipulla

Africa changes you. Näin minulle kerrottiin kun vietin ensimmäisiä päiviäni ekvaattorin helmassa, maaseudulla Victoriajärven rantamilla. Kuukauden aikana ymmärsin, että väite pitää myös itseni kohdalla paikaansa, ainakin jollain asteella. Sikäläisten hieman minimalistisempi, mutta myös perhekeskeisempi ja maanläheisempi elämä sai minut ymmärtämään, kuinka yltäkylläistä elämä länsimaissa onkaan. Usein koin asian suhteen jopa häpeän tunnetta, tilanteissa esimerkiksi musiikkia puhelimesta kuunnellessa, silloin kun ymmärsin silmälasieni maksavan enemmän kuin kenialaisen usean kuukauden keskipalkka, kamera kädessä kulkiessani, sekä silloin kun setelit olivat hieman liian suurinumeroisia paikallisten lompakkoihin verrattuna pistäytyessäni ostamaan pullon limukkaa. 

Kuitenkin väittäisin, että olemme pehmeiden arvojen suhteen heitä köyhempiä, vaikka kuulemma erittäin ilmeikkäästi kaikenlaisia tunteitamme ilmaisemmekin. Perhe on kenialaiselle kaikki kaikessa. Lapset rakentavat lääkäreiksi valmistuttuaan vanhemmilleen ja isovanhemmilleen taloja, sukulaisia ja ystäviä käydään säännöllisesti sekä tiheästi tapaamassa, ja vaikka asunnot (lue: peltikattoiset savitalot) ovatkin pieniä, mahtuu suurikin perhe sopuisasti sen katon alle asustamaan, jonka päätteeksi jopa vieraille löytyy tilaa. Tämä lämpö yltää myös satunnaisille vastaantulijoille saakka. Katseiden kohdatessa on ihan tavallista vaihtaa hymyillen hyvät huomenet, jopa käsipäivän kera, tunsi toisen tai ei. Itse voisin ottaa tavoitteeksi tervehtiä edes kerrostaloasunnon seinänaapureita..

Varjopuolena paikallisten ystävällisyydelle oli monesti taka-ajatus rahan saamisesta "yltiörikkailta länsimaalaisilta". Pettymyksen saattelemana suhtautuminen kuitenkin muuttui, yllätys yllätys, paljon välinpitämättömämmäksi. Tosiaankin, ei kestänyt kauaa että liian leveä hymy vastaantulevan kenialaisen naamalla alkoi jo ennakkoon hieman ahdistamaan.

Vuorilta löytyi kenties valtavin joulukukka ikinä

Replikaatio perinteisestä Luo-kansan homesteadista.

Useiden eri heimojen vuoksi kulttuuri oli jokseenkin monenkirjavaa, mutta hieman odotettua näkymättömämpää. Sitä ei niinkään havainnut ympärillä taiteiden tai musiikin muodossa, mutta se eli voimakkaana paikallisten tavoissa ja ajatusmaailmassa. Jokainen kenialainen tietää tasan tarkkaan mihin heimoon kuuluu, mikä heimo on oman heimon ystävä ja vihollinen, ketkä istuvat parlamentissa ja presidentin virassa, jne. Koin jotenkin upeaksi, miten ihmiset ovat vielä nykyaikaistuvassakin maailmassa hyvin yhteydessä juuriinsa ja oman kansansa historiaan. Odotetustikin Masai Maran reissulla näin enemmän heimokulttuuria maasaiden luo tehdyllä vierailulla, mutta turismi onkin heillä pääelinkeinona: kulttuurin esittely ulkomaalaisille on rahakasta bisnestä.

Sairaala-alueella vietetty kuukausi tarjosi melko odotetusti melko kattavan katsauksen paikallisesta terveydenhoitojärjestelmästä sekä sen puutteista. Kendu Adventist Hospital on nimensä mukaisesti kirkon pyörittämä yksityissairaala, jossa hoitoa tarjotaan niille joiden lompakko sen kestää. Kärkkäimmin tämä ilmeni esimerkiksi erään nuoren naisen kohdalla, joka oli sairastunut vatsaontelon tulehdukseen. Tällaiset hengenvaaralliset tapaukset kiidätettäisiin Suomessa tietenkin vivyttelemättä leikkaukseen, mutta täällä naisella oli kuitenkin ongelmia saada leikkauskuluja kasaan. Tämän johdosta hän vietti osastolla reilut puoli viikkoa hengenvaarallisen tulehduksensa kanssa, kun sairaala odotteli että rahastus varmistuisi. Sairaalan toiminta oli monin tavoin myös erittäin järjestäytymätöntä, eikä roolijako ollut selkeästikään kovin selvä kellekään työntekijöistä. Muuan hätäsektiossa kesti yli tunnin saada odottava äiti synnytysosastolta leikkaussaliin (maantieteellinen etäisyys osastojen välillä 30 metriä), pohjoisessa vastaava aika lienee enimmillään noin viiden minuutin luokkaa. Rahallakin siis saa Keniassa vain kohtalaista vastinetta.

Julkinen terveydenhuolto on toki olemassa, mutta siellä taloudellisia resursseja ja laitteistoa on niukalti. Julkisella hammaslääkärillä voi hyvinkin olla vain puinen jakkara potilaalle, taskulamppu jolla hieman kurkistella suuhun sekä muutamat erilaiset ikivanhat pihdit poistoja varten. Positiivista oli kuitenkin, että valtio kustantaa HIV-potilaille lääkitykset sekä terveystarkastukset ja pieniä lapsia rokotettiin erilaisia tauteja vastaan melko systemaattisesti.

Nyabyuri: koulu jota myös vammaiset lapset voivat käydä.

Sairaalasta pääseekin oivallista aasinsiltaa pitkin vastapäätä porttien ulkopuolella oleviin ompelijoiden pajoihin, joista yhdessä jopa teetätin itselleni kesämekon afrikkalaiskuosisesta kankaasta. Kankaita kotiutui myös jalostamattomina versioina Kisumussa vietetyn viikonlopun jäljiltä, sikäläiset ompelijoiden liikkeet olivat pullollaan kaikenkuosisia ja -värisiä kankaita (kuten alla näkyy). Afrikkalaisista kankaista teki poikkeavanlaatuisia niiden vahapinta, joka kuulemma kaunistaa kangasta saamalla sen kiiltelemään auringonvalossa. Suomalainen saattaa olla asiasta eri mieltä, oli paikoin jopa haastavaa löytää puuvillakangasta ilman vahakuorta. Arveluttavaa olisi myös, miten moinen materiaali suhtautuu pyykinpesukoneeseen. Arkijärki (="hei haloo, eihän tätä oikeasti päällänsä pitäisi") ja lomapersoona (="muttaku tällanen vihreäpinkkikeltaoranssikuosinen ruukkukangas olisi ihan upea kesämekkona!") kävivät taannoin melko ankariakin tahdontaistoja, mutta mielestäni ne pääsivät keskenään ihan hyviin, sopuisiin kompromisseihin kangaskaupoilla asioidessa.

Paikallisista koruista ja puuesineistä hullaannuin myös ihan täysin. Esittelen kuvia saatuani koko matkamuistorepertuaarini, mutta mainittakoot että ehdottomia suosikkejani ovat helmikirjaillut masai-sandaalit sekä puinen sarvikuonoveistos. Kotiutin ostosten lisäksi myös paljon ideoita erilaisista käsitöistä, joita jo sormet syyhyää päästä toteuttamaan!

Valtaosalla kenialaisista perheistä on vähintäänkin muutama oma lehmä, vuohia, kanoja tai lampaita.

Kakamega rainforest

Luonnon muotikuosit

Tämän olisi voinut ottaa vaikka kotiin mukaan, oli niin lähellä että melkein saattoi silitellä

Inspiroivia sävyjä!

Nämä dinolinnut nimesin omaperäisesti Marimekko-kanoiksi, muistuttaa ihan siirtolapuutarhan kuosia

Nämäkin niin lähellä että kkuumotteli kunnolla, eikä muuten johtunut päiväntasaajan auringosta.

Mutakylpy

Aamutuimaan nähtiin harvakseltaan esiintyvä sarvikuonoperhe, miten mahtava tuuri!

Sademetsän laitamilla

Kakamegan sukulaiset

Paikallisia konnuuksia: leopardikilpikonnan poikanen <3

En voi lakata ihmettelemästä miten mikään eläin voi näyttää niin omalaatuiselta kuin kirahvi! Näiden kanssa harrastettiin safarilla tuijotuskilpailuja. 

Lisää dinosauruslintuja

Tähän saakka elin valheessa jossa leijona ei osannut kiivetä puuhun.

Kenties jännittävin safaribongaus!! Tämä kisu oli niin kaunaka että käytännössä näin sen vain kauko-objektiivin läpi.

TURVALUKOLLINEN AVAINKETJU

 

Arki lähti ihan kirjaimellisesti tohinalla käyntiin viime keskiviikkona Afrikan mantereelta palattuani: puolentoista päivän lentämisen/muunlaisen matkustamisen jälkeen saavuin koti-Suomeen tiistai iltana, nukuin yli yön ja heräsin seuraavana aamuna töihin hammashommien pariin jo puoli kahdeksaksi. Nyt pikku hiljaa alan kuitenkin jälleen tottumaan tähän eurooppalaiseen elämänrytmiin, joka lievästi ilmaistuna on hieman hektisempää kuin etelämpänä päin palloa.

Reissusta kerron tarkemmin hieman myöhemmin, kunhan saan kaikki 986214 otettua kuvaa perattua teitä varten! Tänään kuitenkin kerron kuinka pyöräytin tähän ruusukultaiseen, Glitteristä ostettuun (2€!!) umpinaiseen avainnauhaan turvalukon. 

Tarinahan meni seuraavanlaisesti: jonkintasoisen muotitietoisuuden omaava hammaslääketieteen opiskelija sai klinikkavaiheen alussa käteensä sinisen, nailonisen, KYS:in sloganilla varustetun avainnauhan uutukaisen avainkorttinsa kera. Tämä opiskelija ei pitänyt moisesta laitosmallista, vaan päätti korukaupassa estetiikka-arvoltaan korkealaatuisemman ketjun havaittuaan vaihtaa niin sanotusti parempaan. Jonkun aikaa sai opiskelija rauhassa käyskennellä kuparinhohtoinen ketju kaulassansa, mutta sitten tulivat henkolökunta huomauttamaan, että opiskelija saattaisi vaikka hirttäytyä jos joku sitä erehtyisi nykäisemään. Niinpä nöyrtyi tämäkin yksilö nailoniin, mutta vain hetkeksi aikaa. Nailoninauha sai kyytiä kun standardisoitu turvalukko erotettiin Fiskarsien voimin nauhasta. Lukko sai uuden elämän ruusukultaisten renkaiden välistä, ja avainketju pääsi taas käyttöön. 

Toisin sanoen tähän tarvitsi:

• Itselleen mielekäs avainketju/-nauha
• Vähemmän mielekäs, turvalukollinen avainnauha
• Sakset
• Korupihdit
• Pieni pala nahkaa
• Neula ja jämäkkää lankaa

1. Väännä ketjun niskanpuoleinen osa auki korupihdeillä. Itse sijoitin aukon keskelle ketjua. 

2. Anasta turvalukko saksilla talteen vanhasta avainnauhasta.

3. Leikkaa nahkasta mahdollisimman lyhyet palaset lukona ja ketjunpäiden yhdistämiseen.
4. Mahdollisuuksien mukaan tee nahkaan jo ennakoon neulanreijät. Tämä helpottaa huomattavasti ompeluvaihetta nahan sitkeyden vuoksi, ja kun itse näpertelyn kohdekin oli niin pieni.
5. Ompele nahkapaloista lenkit yhdistämään lukon puoliskoa ja ketjun päitä.

Totuudessa tein tämän pikku projektin jo jonkin aikaa sitten, mutta käytin nahan sijasta mustaa satiininauhaa. Satiini ei kuitenkaan osoittautunut kovinkaan kestäväksi tarkoitukseensa ja rispaantui nopeasti poikki. Luulisin että nykyinen nahkamalli kestäisi paremmin. Se lisäksi näyttää myös paremmalta. Ketju pääsi tänään käyttöön myös varsinaiselle työkentälle, kesätöihini muuan eteläkarjalaiseen hamashoitolaan. Heti tuntuu olo paljon yksilöllisemmältä!

MATERIAALIMETSÄLLÄ OSA 2.

Kevät taittuu jo hiljalleen kesäksi ja talviunta nukkunut luovuus alkaa ottaa taas lisää jalansijaa enemmän tai vähemmän kaikissa touhuiluissani. Pikkuhiljaa alkavat myös jännitystasoni nousemaan, sillä jo kuukauden päästä olen tekemässä avustustyötä kenialaisessa kyläsairaalassa.  

Kokeneemmat afrikanmatkailijat sattuivat briiffauskokouksessa mainitsemaan myös kyseisen sairaalan lähistöllä myytävistä afrikkalaisista kankaista. No voitte arvata että innostuin. Sairaalatyön ohella mikä olisikaan parempi tapa tukea paikallista, osittain hyvin köytääkin yhteisöä kuin kärrätä Kenian parhaat palat kotiin <3 Vaatetuksen lisäksi saattaa olla että syksyllä myös kämpän sisustuspuoleen puhaltelee etnisiä henkäyksiä. Innolla jo odottelen myös pääseväni näkemään Masai-heimon tekemiä koruja ja muuta käsityötä avustustyön välissä tehtävillä viikonloppureissuilla.

Olen hiljalleen syttynyt ympärillä jo vallitsevaan kuosi-boomiin myös ihan näin ylipäätään. Eurokankaaseen jälleen tieni löytäneenä poimin siis mukaani vihreän puuvillaisen kuviokankaanpalasen, kermanvaalean printtisatiinin sekä kevyen ja ilmavan, kukkaiskuvioisen kankaan.

Kahdelle näistä kankaista löytyy jo mielessäni melko selkeät suunnitelmat, niistä toki luvassa lisää myöhemmin. Lisäksi ainakin jotain pitkähihaista/-lahkeista pitäisi Keniaa varten keksiä, siellä kun olkapäitä, dekolteeta ja polvia pidetään melkoisen siveettöminä. Ja näihin mittoihin yltäviä kevyitä kesävaatteita en käytännössä katsoen edes omista!

Myös teidän ehdotuksia/ideoita kankaille taikka miksei afrikan-reissuvinkkejäkin kuulisin mielelläni!

LOHIAVOKADOSALAATTI JA UUSI ILME

Sain viimeinkin uudistettua sivun ulkoasun! Jee! 

Ja teeman mukaisesti, uskokaa tai älkää, ihan itse tein. Pienellä avustuksella; google ja youtube ovat ystäviä parhaimpia mitä tällaisiin asioihin tulee. Nyt kehtaan taas kenties julkaista kun vanha leikka ei ole leventämässä kuvia kuin itse yliopiston peililasit.

Sisältömuutosta ruokablogiksi Kauniimpi päivä ei ole kuitenkaan kokemassa, vaikka nyt ruoasta satun tällä kertaa kertoilemaankin. Tämän reseptin satuin eräs ilta päästäni kyhäilemään salaatinhimoissani ihan muuten vaan, mutta lopputulos oli niin maittava että laitan nyt hyvän kiertämään.

Lohiavokadosalaatti - siis hyviä rasvoja kera hyvien rasvojen. Tästä ei paljoa ruoan terveellisyys voisi kohota, ja makujakin on mukavasti. Tämä salaatti maistui proteiininhimoiselle urheilijamiehellekin, tosin lohen palasia saatettiin ehkä plokkailla lautaselle hieman turhan tarkasti :) Ainesmäärät on mitoitettu riittämään salaattiin joka riittää minun ja avopuolisoni kaltaisille suursyömäreille pariksi päiväksi, joten nk. tavallisena ihmisenä ohje kannattaisi vaikka puolittaa.

• puolikas kiinankaali
• 4 porkkanaa
• muutama rkl oliiviöljyä 
• ruukullinen rucolaa
• ruukullinen tammenlehtisalaattia
• 3 avokadoa
• 1 dl auringonkukan siemeniä
• 600 g lohta

Paahda siemeniä kevyesti keskilämmöllä. Kun ne alkavat lievästi tuoksua popcornille (kyllä!), ota talteen erilliseen astiaan. Suikaloi kiinankaali ja porkkanat, paista kevyesti oliiviöljyssä kunnes vihannekset hieman pehmenevät. 

Silppua salaatti ja rucola kulhoon ja lisää paistetut vihannekset sekä siemenet sekaan. Paista suikaloitu lohi, mutta ei aivan läpikypsäksi jottei lohesta tule sahanpurua. Mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi avokadot. Lisää lohi ja avokadot muiden ainesten joukkoon ja kääntele varoen sekaisin.

Sillä aikaa kun salaatti hieman jäähtyy, ennättää hyvin tehdä kotikutoisen salaatinkastikkeen. Itse käytin tähän:

• ½ dl oliiviöljyä
• ½ dl rypsiöljyä
• ½ rkl balsamicoa
• ½ rkl valkoviinietikkaa
• 1½ rkl sitruunamehua
• ½ tl suolaa
• 1 tl mustapippuria

Paljon puolikkaita! Tästä määrästä tulee reilu desilitra salaatinkastiketta, joten tämänkin ohjeen voi hyvin puolittaa.

Ja vielä loppuun taas tunnustus: olen valokuvaaja ja bloggaaja joka ei osaa ottaa ruokakuvia. Ainakaan sellaisia, jotka nostattaisivat veden kielelle ja saisivat haaveilemaan kahvilareissusta, jossa pöytään kantaisi cappuccinon ja sulkaakakun palasen ja lueskelisi siinä ohella uusimman naistenlehden tai kirjoittaisi palautettavia koulutöitä. Kenties tästä saisi hyvän tekosyyn viettää iltapäivänsä kahviloissa, kuvaustaitoja hiomassa tietenkin!

VINTAGE-HENKISET NAPPIKORUT

Hei vaan kaikki, olen nyt pitkällä sairaslomalla opinnoistani viimeviikkoisen polvileikkauksen johdosta. Ihan neuvona vain muillekin hurjapäälaskettelijoille: kannattaa aina muistaa tehdä potkutesti suksien kanssa ennen rinteeseen lähtöä. Se olisi saattanut säästää minutkin suuremmilta polvivammoilta. Tässä parannellessani ja sängyssä makoillessani alkoi blogisuoni taas viimein sykkimään, joten postaan nyt pitkään to do-listalla olleen koruprojektin.

Needless to say, törmäsin vastaavaan tekeleeseen jälleen kerran googlen kuvahakua selatessani (olisiko ammatillisempaa siirtyä pikku hiljaa Pinterestin piireihin? :D). Ja tämä upea vintagea henkivä korusettihän oli saatava. Piste.

Ymmärsin pian yksittäin myytäviä, upeita ja verrattain kalliita nappikaupan nappeja tutkaillessani tarvitsevani nappien lisäksi vielä jotain muuta: kärsivällisyyttä. Mielipiteeni DIY-taiteista on, ettei kaikkea kannata eikä pidäkään hankkia uutena. Something old, something new ja niin edelleen. Samalla tulee antaneeksi vanhalle ja hylätylle esineelle uuden tarkoituksen ja elämän. Napit jäivät siis kauneudestaan huolimatta kauppaan ja jätin koruidean kypsymään mieleni perukoille.

Lopulta kärsivällisyyteni palkittiin: napit löytyivät Kontin tuunaustorin sekalaisesta nappilaatikosta (=aarrearkku), josta sai kerätä itselleen mieluisia nappeja vain euron pussihintaan. Ei ole näitä koruja liiemmin hinnalla pilattu; projektiin upposi nappeja vain yksi pussukallinen. Ajattelin kaapista entuudestaan löytyneiden helmien tuovan mukavaa lisää jo itsessään hienostuneiden nappien seassa.

Kaiken kaikkiaan tarvitsin:

 

• Erilaisia vanhoja nappeja ja helmiä
• Tummaa huopaa
• Liidun
• 60 cm mustaa kapeahkoa satiininauhaa
• Korvakoruihin korvistaustat
• Sakset
• (Leikkauspintaiset pihdit)
• Neulan ja lankaa
• Kontaktiliimaa  

Kuvassa komeilevat leikkuuteräiset pihtini ja uhrinsa metalliset ja muoviset takakaaret.

1. Hahmottele huopaan liidulla kaulakorun muoto. 

2. Valikoi ensin parillisista napeista korvakoruiksi sopivat yksilöt. Sommittele sitten lopuista napeista ja helmistä mieluisa kokonaisuus. Tässä menee ja on hyväkin mennä jokin tovi, esteettiset kokonaisuudet syntyvät ja hahmottuvat pikkuhiljaa.
3. Nyt ovat napit valmiilla sijoillaan. Helpotin itse nappien liimaamista ja tasaiseksi asettelua katkomalla taustasta ompelulankaa varten olevat kaaret, mutta tämän vaiheen voi varmasti skipatakin jos tarvittavia aseita ei kotoa löydy. Nappi saattaa kyllä sitten asettua huovalle kallelleen. 

Pöydän ja huovan välissä on suojana keittiöpyyhe ihan siltä varalta että liima olisi tullut huovan läpi. Kuvan liimattavasta napista olen katkonut kaaren jotta nappi asettuisi tasaisemmin huovalle.

4. Sitten liimaillaan. Kannattaa ottaa sommittelusta yksi nappi kerrallaan ja liimata se sitten aloilleen. Vaihtoehtoisesti olit kaukokatseinen ja olet ottanut valokuvan sommitelmastasi. Varmistin kunnollisen kiinnittymisen laittamalla liimaa sekä huovan päälle että napin taustapuolelle. 

5. Kaikki napit on nyt liimattu. Anna liiman kuivua valmistajan ohjeiden mukaisesti.

6. Leikkaa napitettu huopa irti mahdollisimman läheltä nappeja. Tämä osoittautui isoille (ja tylpille..) fiskarseille tiukoissa kulmissa liian haasteelliseksi, jolloin turvauduin kynsisaksiin ;) 

Korvakoruiksi valikoituneet, huopataustoitetut napit liimasin nyt korvakorutaustoihin, ne olivat siltä osin valmiit.

7. Leikkaa satiininauha kahtia ja polta päät siistiksi ja rispaantumattomiksi kynttilän, tulitikun tai sytkärin avulla. 

8. Laita tilkka liimaa satiininauhojen päihin ja paina ne kiinni huopaan. Muista asettaa nauhat lähtemään sopivassa kulmassa! Kannattaa mallailla tätä ensin peilin äärellä.

9. Safety check. Nauhat pysyvät varmasti kiinni huovassa kun ne vielä ompelee kiinni.

Valmis nappikaulakoru takaapäin. Huomioi kulma jossa nauhat lähtevät huopaosasta; koitin varmistaa etteivät nauhat taitu ruttuun kun koru roikkuu kaulassa.  

 

Kuvassa näkyvät myös nuo mainitsemani korvakorunapit. Niitä on ollut kiva käyttää myös ihan yksinään ilman kaulakorun seuraa.

Näin syntyi yksi omista suosikeistani ja kehutuimmista korusarjoistani. Olen itsekin erittäin tyytyväinen työni hedelmiin ja otan kehut aina kiitollisena vastaan. Erittäin onnistuneelta projekti tuntuu silloin, kun joku päätyy vielä kysymään mistä olen ne ostanut! 

Tarkkasilmäisimmät saattoivatkin muuten huomata lopputuloskuvista että poistin ja uudelleensijoitin muutaman napin alareunasta, minkä ansiosta olen kaulakoruun vielä entistäkin tyytyväisempi.

Menkäähän tekin kierrätysliikkeisiin tongiskelemaan, ties mitä sieltä löytyy :)

-------------

Loppukevennykseksi paljastan, ettei minunkaan maailmani ole ehkä aivan niin järjestäytynyt ja valonhohtoinen kuin mitä blogi antaisi ymmärtää. Tervetuloa back stagelle: